Luokitus: Muta- ja olkirakentaminen

Savi on yksi vanhimmista ihmisten käyttämistä rakennusmateriaaleista. Saven tai maaperän ja muiden materiaalien saatavuudesta, ajasta, sosiaalisista olosuhteista ja ilmastosta riippuen on kehitetty useita erilaisia ​​tekniikoita. Myös täällä Pohjoismaissa oli paljon tietoa eri menetelmistä, joko kantavina tai yleisemmin täyttö- ja verhousmateriaaleina. Hyvin yleinen menetelmä on savirappaus.

Tämä on kolmas osa tarinasta, joka kertoo sauvatyöpajasta Värmlannissa. Viime kerralla (Åter 3/22) seinät täytettiin kevyellä savella (saven, puuhakkeen, soran ja oljen seos) kurssin aikana, ja nyt luet saviverhouksesta, erämaapaneeleista ja muista rakennusyksityiskohdista.

Savilattioilla on pitkät perinteet, mutta teollistumisen myötä nämä vahvat, kauniit ja terveelliset lattiat ovat jääneet unholaan, vaikka ne ovatkin sekä ekologisia että taloudellisia. Tässä tarkastelen leimattujen ja valettujen savilattioiden materiaalivalintoja, sekoitussuhteita ja asennustekniikoita sekä annan neuvoja pintakäsittelyyn ja huoltoon.

Pienen talomme rakentaminen on jatkunut jo pari vuotta. Pieni talo on rakennettu mahdollisimman ympäristöystävällisistä ja kestävistä materiaaleista. Savi kaivetaan kivenheiton päästä rakennuksesta, puu tulee omasta metsästämme, sahataan omalla sahallamme ja käytetään kierrätysmateriaaleja. Åter Kerroin teille 23.4. rakentamisen ensimmäisestä osasta, tässä on jatkoa.

Syyskuun lopun viikonloppuna Ruotsin mutarakennusyhdistys piti vuosikokouksensa Larvissa Västergötlandissa. Se oli opettavainen ja inspiroiva päivä täynnä käytännön työpajoja, mielenkiintoisia luentoja, opintomatkoja ja jännittäviä tapaamisia harrastajien kanssa. Tässä on raportti kokouksesta, jonka jotkut meistä paikalla olleista olivat kirjoittaneet yhdessä.

Tässä artikkelissa seuraat matkaani, kun remontoin ja muutan entisen Philadelphian kirkon asunnoksi. Valitsen kestävän remontin, mutta säilytän silti nykypäivän standardit. Käytän myös modernia teknologiaa kosteutta ja lämpötilaa mittaavien antureiden muodossa, joten yhdistän vanhaa ja uutta teknologiaa.

Tämä on kaksiosainen tarina siitä, millaista meille oli muuttaa maaseudulle, ja siitä, miten yritämme vähitellen pelastaa ja kunnostaa navetassamme olevaa vuohennavetta luonnonmukaisia ​​rakennusmateriaaleja ja vanhoja, kokeiltuja ja testattuja tekniikoita käyttäen.

Vuosina 2014–2019 rakensimme mieheni Runen kanssa olkipaalitalomme. Teimme 95 % työstä itse, kaiken piirustuksista savupiipun rakentamiseen ja kattoon. Se oli matka! Tässä artikkelissa haluan keskustella siitä, miten selvitä näin suuresta projektista uupumatta ja samalla säilyttää ihmissuhteensa.

Pilari- ja palkkirakentamisen luvattu maa. Näin Ranskaa voisi osuvasti kuvailla. Kymmenen päivän ajan nautimme elämästä ja pilari- ja palkkirakentamisesta Ranskan maaseudulla. Liity seuraamme rakentamaan tyypillistä ranskalaista muuria pilari- ja palkkirakentamisesta savesta.

Pajasta ja savesta tehdyn työpajan rakentaminen, josta voit lukea lisää Åter 1. ja 22.3. (kirjoittanut mieheni Rasmus Bengtsson) oli vasta intensiivisen rakennusvaiheen alku. Hieman rinnakkain aloitin "pientalon" rakentamisen, joka on uuden rakennuksen työnimi. En kuitenkaan tiedä, onko se tarkka kuvaus. Voisiko sitä kutsua kiinteäksi pientaloksi, vierastaloksi vai pieneksi taloksi. Kun rakentamisesta päätettiin, näimme monia eristetyn talon etuja. Sen lisäksi, että se olisi teini-ikäisten hengailupaikka, voisimme majoittaa siellä kaukana asuvia sukulaisia ​​ja ystäviä, käyttää sitä rauhallisena joogahuoneena/harjoittelutilana tai talvettaa herkkiä kasveja etelään päin olevien suurten ikkunoiden edessä.

Morgue-projekti on sosiaalinen rakennusprojekti, jossa vanha ja eristämätön vaja muutettiin mietiskelyhuoneeksi. Prosessin aikana tutkittiin erilaisia ​​ekologisia rakennusmenetelmiä, jotka mahdollistivat sekä materiaalien uudelleenkäytön että biologiset rakennustekniikat, erityisesti harkkotekniikan, jossa käsittelemätöntä puuta yhdistetään savilaastiin.

Ensimmäisessä osassa (Åter 1/2022) Kerroin teille tilallamme rakennetusta pilari-palkkitekniikalla rakennetusta työpajarakennuksesta, joka sai rungon ja katon. Nyt tarina jatkuu seinien tekemisellä. Lähtökohtana oli työpaja, jossa oli hieman yli kaksikymmentä kättä saven, hakkeen ja hevosenlannan parissa.

20 vuotta sitten aloitin talon rakentamisen savioljesta nerokkailla ekologisilla ratkaisuilla. Asun edelleen ja nautin talosta, ja ajattelin kertoa teille hieman siitä, miten se tehtiin, mikä meni hyvin ja mikä ei. Toivottavasti se voi inspiroida uusia itse rakentajia – on upea tunne rakentaa oma talo yksinkertaisilla menetelmillä ja terveellisillä materiaaleilla.

Halmbacken on loma-asunto, jonka seinät on tehty olkipaaleista. Sen asuinpinta-ala on noin 80 neliömetriä, ja se on pääosin rakennettu kierrätysmateriaaleista tai muiden yritysten jätetuotteista. Suurin osa rakennusmateriaaleista on paikallisesti tuotettuja, esimerkiksi puutavara on peräisin tontilla kasvavista puista.

Savirakentaminen yhdessä luonnonmateriaalien, kuten puun, kiven, tiilen, kalkin ja lasin, kanssa voi toimia erittäin hyvin märkätiloissa. Varsinkin jos varotoimiin ryhdytään ja rakentaminen tehdään huolellisesti ja oikealla menetelmällä oikeassa paikassa. Luonnonmateriaaleissa on tietysti ongelmakohtia, mutta perinteiset märkätilojen ratkaisut, joissa käytetään kaikenlaisia ​​muoveja pohjana, eivät myöskään ole aina virheettömiä.

On kulunut nyt noin 10 vuotta siitä, kun perheemme muutti itse rakentamaamme olkipaalitaloon Utsiktenin ekokylässä Bohuslänin itäosassa Orustissa. Näitä vuosia voidaan pitää kokeilujaksona, jonka aikana olemme voineet arvioida projektia – mikä on ollut hyvää, mitä ei olisi koskaan pitänyt tehdä ja miten projekti on herättänyt reaktioita eri yhteyksissä.

Meillä – Lisalla ja Niklasilla – ei ollut yhteistä unelmaa maaseudulla elämisestä, mutta meitä kalvasi tunne, että elämä kokopäivätyössä ja kaukana "oikeista" metsistä Tukholmassa ei ollut meitä varten. Useiden vierailujen jälkeen kauniissa Hälsinglandissa ja Norrbossa, joissa Lisan vanhemmat asuvat, ja tajuttuamme, kuinka halpaa maa täällä on, unelma ekologisesta rakentamisesta alkoi hahmottua päässämme ja pian myös piirustuspöydillä.

Kaksi viikkoa kurssin jälkeen Talojen rakentaminen olkipaaleista (artikkeli julkaisussa Åter 3/12) Olen takaisin Slöjd & Byggnadsvårdissa Nääsissä Göteborgin ulkopuolella oppimassa savella rappaamista. Tällä kurssilla opimme erilaisista rappausseoksista, saven vahvistamisesta ja käsittelystä, ja sen jälkeen rappaamme savella olkipaalimusirin, jonka rakensimme viime kurssilla.

Olen jo vuosia haaveillut savi- ja olkitalon rakentamisesta. En tiedä, mistä tämä kiehtovuus kumpuaa, mutta ehkä se johtuu matkoistani Länsi-Afrikassa, missä pyöreät savitalot ovat yleinen rakennusmuoto, yhdistettynä juuriini Smålandin maaseudulta, missä olki on ollut tärkeä resurssi maanviljelijäyhteisön aikana... tai kenties eniten inspiroinut periaate rakentaa ekologisista materiaaleista.

1980-luvun alussa joukko ihmisiä Yhdysvalloissa alkoi kokeilla olkipaaleja rakennusmateriaalina. Halu luoda mukavia ja kohtuuhintaisia ​​koteja johti pian siihen, että he keksivät terveellisen vaihtoehdon perinteisille rakennusmenetelmille käyttämällä yksinkertaisia ​​työkaluja sekä perheen ja ystävien apua.

Maja Malmgrenin savitalosta Vekhyttanissa, Fjugestassa, on tullut eräänlainen sarjatuotanto ÅterNumerossa 4/03 Jenny Andersson kirjoitti artikkelin savitalojen rakentamisesta. Numerossa 3/04 kirjoitin savitalojen rakentamisesta yleisesti, enimmäkseen Majan talosta käsin, ja numerossa 1/05 kirjoitin Majan talon saviuunien rakentamisesta. Talon rakentaminen on viivästynyt useista syistä, mutta viime talvena Maja muutti sisään ja on loppuraportin aika.

Siellä, kuin sattumalta, seisoi vanha, kaksikerroksiseen rakennukseen rakennettu lato, jota oltiin purkamassa. Kysyimme omistajalta, saisimmeko purkaa ladon, ja meille sallittiin, mutta mihin ihmeeseen me tarvitsisimme kaikkea tätä puuta? Leikkuulautoiksi saksalaisille turisteille? Monta vuotta ja yhdeksänsataa olkipaalia myöhemmin hienosta käsin veistetystä puusta tulikin itse rakentamamme olkipaalitalon runko.

Eräänä viikonloppuna elokuun puolivälissä vuonna 2008 Hallandissa pidettiin kurssi paksujen saviseinien rakentamisesta ilman muotteja. Tekniikkaa kutsutaan mackeleringiksi, ja siinä tukeva saviseos nostetaan paikalleen kouralla ja seinämassaa muotoillaan lapioilla ja vasaroilla työskennellessä ylöspäin.

I Åter nro 4/04 Thomas Commondt kertoi, kuinka hän ja hänen perheensä alkoivat rakentaa Paraisilla ÅngSlottetiksi kutsuttua taloa. Sen oli tarkoitus olla kevytsavesta ja ruo'osta rakennettu pystypalkkirunko, ja siihen oli tarkoitus sisällyttää pieni puulämmitteinen höyryvoimala lämmön ja sähkön tuottamiseksi sekä monia muita jännittäviä ratkaisuja. Tuolloin, kolme vuotta sitten, he olivat pystyttäneet talon varsinaisen rungon, tässä on jatkoa.

Haluamme kertoa teille, miten meni vanhan maatilamme uudelleenrakentaminen. Miten rakennat talon uudelleen melko yksinkertaisilla keinoilla ja pienellä tiedolla ja silti yrität tehdä paljon itse? Ja saat kunnollisen lopputuloksen? Miten aloitat rakennusprojektin itse? Tässä artikkelissa haluamme jakaa joitakin kokemuksiamme, jotka toivottavasti auttavat sinua uskaltamaan rakentaa talosi kokonaan tai osittain uudelleen.

Nro 4/03 Åter Arkkitehti Jenny Andersson kirjoitti inspiroivan artikkelin Maja Malmgrenin savitalosta, joka on rakenteilla Vekhyttanissa Fjugestassa. Olen ollut mukana rakennustyömaalla jonkin aikaa ja palasin juuri Majan savirappauskurssilta. Kurssin vetivät kokenut savirakentamisen ammattilainen Johannes Riesterer ja Ulf Henningsson, joka on Ruotsin savirakennusyhdistyksen sihteeri ja kokenut savirakentaja. Olen haastatellut Johannesta, Ulfia ja Majaa ja kirjoitan nyt hieman tarkemmin savesta materiaalina sekä seinien rappauksesta ja savirappauksesta.

Vekhyttanissa, Fjugestan ulkopuolella Örebron lounaispuolella, Maja Malmgren rakentaa kaksikerroksista savitaloa. Työt aloitettiin kaksi vuotta sitten, ja nyt rungon puupalkkien välistä tilaa täytetään saviseinällä.

Savesta voi rakentaa monella eri tavalla, ja savimaa on maailmanlaajuisesti yleisin rakennusmateriaali. Tiivistetty multa (pissé) on vanha ja hyväksi havaittu tekniikka, joka toimii hyvin, vaikka me Ruotsissa haluaisimmekin enemmän eristettyjä taloja. Uusi ja vanha menetelmä on rakentaa olkipaaleista.

Ubbhultin ekokylässä pidetyssä työpajassa tapasin arkkitehti ja taiteenkeräilijä Stefan Wallnerin. Hän on suunnitellut ja rakentanut sinne oman savi- ja olkipaalitalonsa. Seuraava teksti on Stefanin kertomaa.

Kolmekymmentä kilometriä Enköpingistä kaakkoon Mälaren-järven niemellä sijaitsee Härjarö. Täällä Upplandsstiftelsen, Uppsalan läänin kuntien rahoittama maakuntasäätiö, omistaa luonnonsuojelualueen, jossa on leirintäalue ja leirintätoimintaa. Edellä mainittujen aktiviteettien lisäksi alueelle kuuluu 1900-luvun alusta peräisin oleva kartano, lomamökkejä, vanha navetta ja muita enemmän tai vähemmän näkyviä rakennuksia. Leirintäalueen ohella vuokralainen Hans Ekström järjestää myös konferenssitoimintaa ja voi muun muassa tarjota vierailleen viikinkiajan killan navetan juhlasalissa. Laitoksen viikinkiteemaa on nyt vahvistettu minigolfradalla, jota ympäröi 150 metriä pitkä punottu aita. Aidan sisällä on 12 rataa, joilla on yhtä paljon asgardilaisten jumalten ja jumalattarien veistettyjä puisia patsaita, sekä pari pienempää rakennusta, jotka ovat saaneet inspiraationsa kahdenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Birkan kaivauksista.