Luokitus: Vapaaehtoiset

Kun muutin tyttäreni kanssa takaisin lapsuuteni saarelle Tisenöön, se merkitsi myös uutta alkua tilan pitkälle perinteelle isännöidä WWOOF-vieraita. Yli 40 vuoden ajan ihmiset kaikkialta maailmasta ovat olleet luonnollinen osa saaren elämää. Minulle WWOOF ei tarkoita vain maanviljelyn tukemista, vaan yhteisöllisyyttä, tiedon vaihtoa ja paikan luomista, jonne ihmiset haluavat palata.

Mitä vanhan maatilan elvyttäminen vaatii? Minulle vastaus ei ollut itsenäisyys, vaan yhteistyö. Tämä on tarina siitä, kuinka vapaaehtoisten kanssa työskentely muovasi paitsi maatani, myös ymmärrystäni yhteisöstä, työstä ja yhteenkuuluvuudesta.

Tämä artikkeli kertoo, kuinka unelma pienestä talosta johti hieman erilaiseen elämään "vapaaehtoiskollektiivissa" luomukasvikstilalla Gotlannissa.

Tämä artikkeli kertoo siitä, miten vapaaehtoiset helpottavat työtämme Nackagårdin vuosittaisen toiminnan parissa. Puhumme onnistuneista yhteistyöprojekteista, mutta myös tilalla toteutettavan projektijohtamisen haasteista.

Kesällä 2023 lähdin Landvetteristä ja suuntasin Mörhultiin Smålantiin. Matka oli sekä fyysinen että henkinen. Olin itse asiassa matkalla viettämään kaksi viikkoa Gröönsgårdin osuuskuntatilalla vapaaehtoistyössä, mutta tavoitteeni oli erilainen. Yhdessä Mimmin, Nicklasin, Balderin, Idunin ja Siggen kanssa halusin nähdä, oliko unelmani tulevaisuuden omavaraisuudesta realistinen. Vastaus olisi kyllä, mikä herätti ajatuksen yrittää inspiroida lukijoita... Åter samaan tilaisuuteen – testata unelmaa ”todellisuudessa”.

Tämä lehti julkaisi hiljattain hyvin kirjoitetun ja kattavan artikkelin vapaaehtoistyöstä. Koska minulla itselläni on ollut paljon vierailijoita Workaway-järjestöstä, luin artikkelin suurella mielenkiinnolla. Minulle valkeni hitaasti, että minun on täytynyt olla yksi maan huonoimmin valmistautuneista vapaaehtoisisännistä. Minulla ei oikeastaan ​​ollut aavistustakaan. Jos arvostelut eivät olisi olleet kunnollisia, en luultavasti olisi koskaan uskaltanut kirjoittaa tätä artikkelia. Siksi lue tämä ensisijaisesti kokemusten pohdintana ja yhteenvetona.

Vapaaehtoisen majoittaminen on erinomainen tilaisuus tukea yritystäsi lisätyövoimalla ja tuoda raikasta tuulahdus arkeen. Olen työskennellyt vapaaehtoisten sijoittamisen parissa, tehnyt vapaaehtoistyötä useissa eri projekteissa ulkomailla ja ollut mukana vastaanottamassa vapaaehtoisia omassa projektissani. Nämä kokemukset antoivat minulle paljon ja ovat jopa muokanneet koko elämääni – muuten en asuisi Ruotsissa juuri nyt. Siksi haluan kertoa tässä artikkelissa, mitä voit tehdä, jotta kokemuksesta tulisi onnistunut sekä vapaaehtoiselle että isäntäperheelle.

Jokainen, joka ottaa haltuunsa aiemmin suvun omistuksessa olleen tilan, ottaa haltuunsa paitsi tilan myös verkostot, jotka toimivat tilan ja sen asukkaiden ympärillä turvana. Jokaisen, joka muuttaa maaseudulle kaupunkilaiseksi, on itse rakennettava tarvittava tieto- ja turvallisuusverkosto. Tässä artikkelissa kuvailemme ajatuksiamme tästä ja siitä, miten olemme tehneet sen.

Neljän vuoden wwoof-harrastuksen jälkeen maatiloilla Euroopassa ja Japanissa asun nyt omavaraisella maatilalla, jolla on vihannesten myyntiä, ja voin itse isännöidä wwoofeja. Meillä on nyt ollut noin 150 harjoittelijaa maatilalla, ja ajattelin jakaa muutamia vinkkejä siitä, miten saamme wwoof-majoittamisen toimimaan täällä meillä.

Syksyllä 2009 meistä tuli WWOOF:n isäntämaatila, ja muutamaa tuntia myöhemmin harjoittelijamme olivat jo varattuina. Tässä artikkelissa kerromme matkastamme ja sen jälkeisestä ajasta, kokemuksistamme ja vinkkejä muille, jotka harkitsevat liittymistä.

Meillä on Wwoof-maatila ja se on mahtava. Monella tapaa. Koko maailma tulee luoksemme, kun kävelemme ja tampuumme samassa maassa. Se antaa meille mahdollisuuden ymmärtää vakavasti, että se, mitä teemme, on osa suurempaa verkostoa emmekä ole yksin.

Menimme tyttäreni Hjördisin kanssa Uuteen-Seelantiin, jossa työskentelimme vapaaehtoisina eri maatiloilla. Kävimme Wwoof-järjestön kautta, jossa työskennellään noin 30 tuntia viikossa vastineeksi ruoasta ja majoituksesta. Se on hyvä tapa oppia jotain uutta jännittävässä maassa ja olla yhteydessä paikallisiin. Samalla on mahdollisuus matkustaa hieman ja tutustua luontoon ja kulttuuriin. Tässä on osa päiväkirjaamme:

-