Luokitus: Muuta

Biohiiltä kuvaillaan joskus yhdeksi niistä yksinkertaisista, maanläheisistä työkaluista, joiden takana sekä esi-isämme että tulevat sukupolvet voivat seistä. Se ei oikeastaan ​​ole mitään hienoa: se muuttaa puun ja orgaanisen materiaalin vakaaksi hiileksi sen sijaan, että se mätänee, kompostoituu tai palaa ja muuttuu vain savuksi ja tuhkaksi. Mutta sen vaikutus voi olla valtava – ilmastolle, maaperälle ja vedelle.

Viime vuonna lehdessä tehtiin kyselytutkimus Åter osana Formasin rahoittamaa tutkimushanketta "Vihreä aalto kääntyy". Hankkeessa tarkastellaan muun muassa vihreän aallon muuttoliikettä sekä elinolosuhteita ja omavaraisuuden arkipäivän käytäntöjä tavoitteenaan osallistua syvälliseen keskusteluun siitä, miten Ruotsin maaseutu ja ruokajärjestelmä voivat kehittyä kestävämpään suuntaan. Tässä artikkelissa raportoimme joitakin kyselystä saatuja tuloksia.

Kesällä 2023 lähdin Landvetteristä ja suuntasin Mörhultiin Smålantiin. Matka oli sekä fyysinen että henkinen. Olin itse asiassa matkalla viettämään kaksi viikkoa Gröönsgårdin osuuskuntatilalla vapaaehtoistyössä, mutta tavoitteeni oli erilainen. Yhdessä Mimmin, Nicklasin, Balderin, Idunin ja Siggen kanssa halusin nähdä, oliko unelmani tulevaisuuden omavaraisuudesta realistinen. Vastaus olisi kyllä, mikä herätti ajatuksen yrittää inspiroida lukijoita... Åter samaan tilaisuuteen – testata unelmaa ”todellisuudessa”.

Siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran luin biohiilen positiivisista ominaisuuksista viljelyssä, olen kokeillut tämän resurssin valmistamista yksinkertaisella tavalla kotona. Monien tuntien verkkotutkimuksen ja käytännön näpräämisen jälkeen nokisten käsien, palaneiden kulmakarvojen ja ruohotulien kanssa olen päättänyt kirjoittaa kolmesta menetelmästä: nuotiopaikasta, TLUD:sta (ylhäältä lämmitetty ylöspäin lämmitettävä uuni) ja kattilasta liedellä.

Ympärillämme on kaikkialla paikkojen nimiä, joilla on enemmän tai vähemmän ymmärrettäviä viestejä kaukaisista ajoista. Paikannimirekisteristä löytyvien inventointien tallennetun aineiston avulla voimme oppia paljon siitä, miten ihmiset ovat käyttäneet luonnonvaroja ja nähneet ympäristönsä nimien kautta. Paikallishistoriaa, joka välittyy suullisen tarinankerronnan kautta.

Maatilan ostaneiden tai remontoitujen kiinteistöjen väliset eroamiset ovat melko yleisiä. Muuttokirjeemme tässä neljännessä osassa haluaisimme kuvailla pyrkimyksiämme pysyä yhdessä, erityisesti koska asumme ja työskentelemme yhdessä maatilalla.

Muutin maaseudulle elääkseni maanläheistä elämää. Lampaat laitumella, punajuuret maassa, ankat lammessa ja vasara kädessäni. Elämä mukavassa tahdissa, jossa on runsaasti aikaa sekä läheiselle luonnonläheisyydelle että perheelle ja ystäville. Siihen minut oli luotu. Mutta siihen minua ei ollut luotu, koska sellainen elämä vaatii erilaista asennetta elämään. Ja tämän asenteen omaksuminen on monella tapaa suurin haaste.

Tämä lehti julkaisi hiljattain hyvin kirjoitetun ja kattavan artikkelin vapaaehtoistyöstä. Koska minulla itselläni on ollut paljon vierailijoita Workaway-järjestöstä, luin artikkelin suurella mielenkiinnolla. Minulle valkeni hitaasti, että minun on täytynyt olla yksi maan huonoimmin valmistautuneista vapaaehtoisisännistä. Minulla ei oikeastaan ​​ollut aavistustakaan. Jos arvostelut eivät olisi olleet kunnollisia, en luultavasti olisi koskaan uskaltanut kirjoittaa tätä artikkelia. Siksi lue tämä ensisijaisesti kokemusten pohdintana ja yhteenvetona.

Vapaaehtoisen majoittaminen on erinomainen tilaisuus tukea yritystäsi lisätyövoimalla ja tuoda raikasta tuulahdus arkeen. Olen työskennellyt vapaaehtoisten sijoittamisen parissa, tehnyt vapaaehtoistyötä useissa eri projekteissa ulkomailla ja ollut mukana vastaanottamassa vapaaehtoisia omassa projektissani. Nämä kokemukset antoivat minulle paljon ja ovat jopa muokanneet koko elämääni – muuten en asuisi Ruotsissa juuri nyt. Siksi haluan kertoa tässä artikkelissa, mitä voit tehdä, jotta kokemuksesta tulisi onnistunut sekä vapaaehtoiselle että isäntäperheelle.

Pandemia on pakottanut etätyöhön ympäri maailmaa, mutta mm. ÅterLukijamme ovat monien vapaaehtoisesti kotona työskentelyä tekeviä ja yrittävät tasapainottaa sitä perhe-elämän, vapaa-ajan ja omavaraisuuden kanssa. Koska olemme pyörittäneet yritystä kotoa käsin monien vuosien ajan ja asuneet samalla pienellä maatilalla, haluamme jakaa kokemuksiamme ja parhaita vinkkejämme, jotta se toimisi mahdollisimman hyvin.

Kaikki ÅterArtikkelit lajiteltuina aiheen mukaan, lehden numero ja sivu merkittynä, jotta löydät etsimäsi nopeasti.

-

Maatilalla saatat joskus joutua poistamaan suuren lohkareen tai kivenpalan, joka törröttää. Räjäyttämisen ja kaivinkoneen palkkaamisen sijaan voit käyttää vanhaa menetelmää sen tekemiseen.

Kotilahjakas Hei! Olen ollut uskollinen Åter-tilaaja viimeiset kuusi tai seitsemän vuotta, mutta vasta nyt olen hankkinut talon, puutarhan ja uuden suuremman perheen. Olen miettinyt, että kulutusta kriittisesti käsittelevistä projekteista on raportoitu vain vähän. Ja koska mitään vastaavaa ei ole ilmestynyt, haluamme sanoa: Hei, me olemme olemassa! Olemme perhe, johon kuuluu kaksi aikuista ja neljä lasta (7–11-vuotiaita), jotka asuvat vuorotellen kanssamme. Asumme suuressa huvilassa Karlstadin pohjoispuolella. Tämän vuoden tammikuusta lähtien meillä on ollut ostokseton projekti, mikä tarkoittaa, että ostamme vain ehdottoman välttämättömät. Siksi olemme lopettaneet kaikki lounaat ulkona syömisen, alkaneet tehdä viikoittaisia ​​ostoksia ruokalistan mukaan, syödä täysin kasvisruokaa ja korvanneet ruoan KRAV-merkityillä, luomu- ja Reilun kaupan tuotteilla, jos sellaisia ​​vaihtoehtoja on saatavilla. Olemme myös tunnistaneet muita taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestämättömiä tekijöitä ja siksi olemme ottaneet yhteyttä kunnan energia- ja ilmastoneuvojaan tarkistaaksemme talon lämmityksen, laittaneet toisen kotitalouden kahdesta autosta myyntiin ja yrittäneet vaihtaa, lainata tai ostaa käytettyä uuden ostamisen sijaan. Ostottoman jakson lisäksi olemme käynnistäneet perheprojektin Hemskänktin. Hemskänkt on idea, jossa otat

Haluan näyttää, kuinka käytän solmuja joissakin yleisissä tilanteissa: – kahden köyden yhdistämiseen sekä löysällä että silloin, kun niiden tulisi olla kireällä sitomisen jälkeen. – kiinteän tai juoksevan silmukan tekemiseen köyteen. – köyden sitomiseen esimerkiksi rautarenkaaseen, jotta se pitää kiinni ja on helppo avata sekä kireällä että löysällä.

Joululahjoiksi ostetaan paljon turhaa rojua, mikä on valtava taakka ympäristölle. Tyhmää, kun itse tehdyt lahjat tuntuvat usein paljon arvokkaammilta, sekä antajalle että saajalle. Mutta on myös tärkeää selvittää, mitä tehdä... Tässä on vinkkejä Alternativ.nu:n jäseniltä:

-

-

Meillä oli upea etuoikeus koota sukulaisemme ja ystävämme tänne kotiin maatilalle ja juhlistaa rakkautta heidän kanssaan. Halusimme juhlistaa rakkauttamme toisiamme kohtaan ihmisten edessä, joita voitaisiin kenties kutsua seurakunnaksi, ihmisten edessä, jotka voisivat todistaa rakkauttamme ja jotka tulevaisuudessa voisivat auttaa meitä elämään yhdessä läpi vaikeidenkin aikojen. Se, että pystyimme tekemään sen täällä kotona, omalla tavallamme, antoi meille vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen myös paikkaan, rauhalliseen ja kauniiseen paikkaamme maan päällä. Täällä panostamme paljon energiaa ja rakkautta rakentamiseen, elämiseen ja maanviljelyyn, ja täällä elämme yhdessä, tämä on keskipisteemme maailmankaikkeudessa. Tuntui luonnolliselta, että menisimme naimisiin täällä!

Harvalla käsityötaidolla on yhtä pitkät perinteet kuin aidanrakennuksella. On kiehtovaa luoda jotain yli kahdentuhannen vuoden ajan käytetyillä menetelmillä. Rakentaa vakaa aita ilman nauloja ja rautalankaa.

-

Ehkä lapsellista ristisanatehtävän kanssa vakavassa sanomalehdessä, mutta on melkein joulu. Talvi; pitkät pimeät illat, aikaiset aamut ja hiljaisuus. Saappaat narisevat lumessa ja silmäkulmassa on hieman viileää. Kanat nukkuvat ja poljet lumen pois ennen kuin menet sisälle ja laitat puukorin hellan viereen. Silloin juot jotain lämmintä ja sinulla on aikaa itsellesi. Silloin valitset... itsellesi sopivan ristisanatehtävän!

Teemme testiä lähetyssivulla, mutta ÅterLehden hengen mukaisesti hyväksymme vain käytännönläheisiä ehdotuksia. Ei siis poliittista tai filosofista keskustelua, niitä on niin paljon muissa lehdissä. Seuraavassa numerossa kokeilemme Kysymykset ja vastaukset -palstaa, joten jos jokin mietityttää, lähetä kysymys huippuosaavalle asiantuntijapaneelillemme!

Kuolema on osa kiertokulkua, joten ennemmin tai myöhemmin me kaikki joudumme kosketuksiin sen kanssa. Minulle se tapahtui synkkänä marraskuun yönä. Sitten kuolema tuli ja vei mieheni Petterin. Koska olimme naimisissa, vastuu hautajaisten järjestämisestä jne. jäi minulle.

Se alkoi kouluni ilmoitustaululla. Siellä oleva viesti herätti kiinnostukseni. Muutamaa viikkoa myöhemmin, toukokuun puolivälissä, olin partiolaismökissä Hyssnan ulkopuolella Västergötlandissa miettimässä, mihin olin itseni sekaantunut. Olen yleensä skeptinen kurssien suhteen. Eikö luotettava luokkatoverini ollut vahvistanut, että kyseessä oli vakava asia, joten... Yökävely vakuuttaa minut vielä enemmän siitä, että olen hyvässä seurassa avoimien ja sitoutuneiden ihmisten keskellä.

Tuntuu tervetulleelta saada tehtäväksi esitellä Kärngårdar-yhdistystä ÅterMonet jäsenistämme luultavasti lukevat Åter tuotoilla ja luultavasti osilla Återlukijoille maanviljelijöiden ydinyhdistyksen perusvisio. On tärkeää, että me kaikki ruohonjuuritason toimijat, jotka pyrimme noudattamaan ekologisia lakeja monine seurauksineen, tiedämme olemassaolomme ja toimintatapamme. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän erilaisia, enemmän tai vähemmän tasa-arvoisia; yhdessä tarjoamme monimuotoisuutta ja vaurautta – vaikkakaan emme aina taloudellista näinä ankarina aikoina. Olemme lenkkejä maailmanlaajuisessa liikkeessä – pehmeässä vallankumouksessa. Se tuntuu jännittävältä, haastavalta – se antaa toivoa.

Päästyäni Orsaan minun piti tilata taksi, joka teki tuettuja matkoja Skattungbyniin. -Aiotko aloittaa kurssin, taksikuski kysyi. -En, aion kirjoittaa raportin, vastasin. -No, menet ulos haistamaan sipulia? -Mitä, kasvattavatko ne paljon sipulia? -En tiedä, mutta ne syövät paljon sipulia. Vaatteiden lisäksi ne tunnistaa siitä, että ne haisevat sipulille ja savulle. -Savulle? sanoin kysyvästi. -Kyllä, ne polttavat luultavasti puuta.