Luokitus: Kotireportaasi

Kesällä 2023 lähdin Landvetteristä ja suuntasin Mörhultiin Smålantiin. Matka oli sekä fyysinen että henkinen. Olin itse asiassa matkalla viettämään kaksi viikkoa Gröönsgårdin osuuskuntatilalla vapaaehtoistyössä, mutta tavoitteeni oli erilainen. Yhdessä Mimmin, Nicklasin, Balderin, Idunin ja Siggen kanssa halusin nähdä, oliko unelmani tulevaisuuden omavaraisuudesta realistinen. Vastaus olisi kyllä, mikä herätti ajatuksen yrittää inspiroida lukijoita... Åter samaan tilaisuuteen – testata unelmaa ”todellisuudessa”.

Salundassa Hökerumin ulkopuolella Länsi-Götanmaalla sijaitsee kaunis pieni maatila, jota ympäröivät pitkät rivit näyttäviä viljelyalustoja. Se on Knaltenin luomukasvihannestila. Pierre ja Sonia Katarincek Rochat, 51 ja 43-vuotiaat, ovat muuttaneet myrkyttömän laidunmaan myrkyttömiksi viljelyalustoiksi. Mutta miten ranskalainen Lyonin suurkaupungista kotoisin oleva lapsiperhe päätyi pieneen Salundaan?

Olemme seuranneet kolmea perhettä Tjörnillä jo kolmen vuoden ajan. Tämä on viimeinen osa matkastamme ja viimeinen vierailu Danielin ja Johannan luona, joilla on kuuman kesän jälkeen suuri kasvihuone täynnä tomaatteja.

Kesä on saapunut rytinällä pienelle Kolleröds Skafferi & Trädgård -tilalle. Auringonsäteet lämmittävät pellon huipulla sijaitsevaa 230 neliömetrin tunnelikasvihuonetta, joka on rakennettu sen jälkeen, kun viimeksi vierailimme Danielin ja Johannan luona.

Eva-Lena Månsson Någolundan tilalla Etelä-Smålannissa ryhtyi yksityisyrittäjäksi omalle maatilalleen lähestyessään 60 ikävuotta. Hän otti yksin hoitaakseen umpeenkasvaneen palstan ja peruskorjausta kaipaavat ulkorakennukset. Hellävaraisella kädellä hän loi paratiisin, josta tulisi hänen elämäntyönsä.

Vuoden ajan seuraamme elämää Kolleröds Skafferi & Trädgårdissa Klövedalissa. Täällä asuvat ulkomaalaisperhe Johanna, Daniel ja heidän pieni tyttärensä Leona, ja heillä on suuria suunnitelmia uudelle paikalleen maan päällä. Liity mukaan matkalle!

Muutamassa jaksossa olemme nyt päässeet seuraamaan elämää pienellä muunnetulla maatilalla Hjältebyssä. Täällä Linn ja Rasmus asuvat yhdessä kahden lapsen ja monien eläinten kanssa. Kesä ja alkusyksy ovat olleet aikaa pohtia ilmastoahdistusta ja sitä, miten perhe haluaa käyttää arvokkaat aikansa tulevaisuudessa.

Ecobruk-kurssi oli varhainen (ehkä ensimmäinen?) etäopetuskurssi, jossa tapaamisia järjestettiin laajasti omavaraisuuden käsitteen pohjalta. Tässä artikkelissa tapaamme muutamia eri ääniä, jotka kertovat meille, mitä kurssi on merkinnyt heille ja miten he elävät omavaraisuutta tänä päivänä.

Tämän numeron sivulla 20 voimme lukea siitä, kun Linn ja Rasmus Tjörnissä toivottivat kevätkaritsat tervetulleiksi. Nyt vierailemme tilalla juuri kesän lähestyessä ja kuuntelemme heidän ajatuksiaan siirtymävaiheesta.

Viime numerossa Linnin ja Rasmuksen luona Tjörnissä oli talvi. Nyt on kiireistä aikaa Gammelgårdenissa Hjältebyssä. Tänä keväänä oli todellinen karitsointiennätys, ja useita karitsoja täytyy ruokkia pullosta. Tervetuloa-laitumella on pullollaan ihastuttavia pieniä villapalloja eri värisissä karitsoissa, ja on niin vaikea pysyä kaikkien perässä, että Linn on joutunut laittamaan laitumelle lunttilapun nimineen ja ruokinta-aikatauluineen.

Vuoden ajan seuraamme maaseudun elämää pienellä muunnetulla maatilalla Hjältebyssä Tjörnin saarella. Täällä Linn ja Rasmus asuvat yhdessä kahden lapsen ja monien eläinten kanssa. Talvi maatilalla tarkoittaa valmistautumista kevääseen, jolloin kaikki eläinten poikaset syntyvät ja sadon kylvö alkaa. Liity mukaan matkalle!

Kahdessa viime numerossa Åter Olemme tutustuneet pieneen itsepalveluperiaatteella toimivaan Råglyckans Trädgård -tilaan Klövedalissa. Täällä asuu puutarhuripariskunta Joakim ja Anna lastensa Gunnarin ja Idunin, kissojen, ankkojen ja kanojen kanssa. Viimeisessä osassa tutustumme perheen suunnitelmiin rakentaa luomutalo ja siihen, miten permakulttuuri tulee tulevaisuudessa läpäisemään kaiken tilalla.

Vuoden ajan pääsemme tutustumaan pieneen itsepalveluperiaatteella toimivaan Råglyckans Trädgård -tilaan Klövedalissa. Täällä asuu puutarhuripariskunta Joakim ja Anna lastensa Gunnarin ja Idunin, kissojen, ankkojen ja kanojen kanssa. Viime numerossa maatilalla oli kevätistutukset täydessä vauhdissa, ja nyt puutarhat pursuavat kypsiä luomuvihanneksia.

Tässä pitkässä raporttisarjassa seuraamme Tjörnin perheitä ja heidän matkaansa kohti muutosta ja omavaraisuuden lisääntymistä kokonaisen vuoden ajan. Ensimmäisenä vuonna kurkistamme Råglyckans Trädgårdin sisälle, joka on omavarainen tila Pohjois-Tjörnissä. Täällä asuu puutarhuripariskunta Joakim Wenner ja Anna Sonesson lastensa Gunnarin ja Idunin, kissojen, ankkojen, kanojen ja parhaillaan runsaasti itävien taimien kanssa.

Yksi omavaraisuuden kuva on "itsestään huolehtiminen". Keväällä 2020 koronakriisi on ravistellut maailmaa, mutta monet omavaraiset ihmiset tuntevat olonsa rauhallisemmaksi maatiloillaan ja pelloillaan. Mitä he sanovat "itsestään huolehtimisesta" – ja mitä he todella kaipaavat?

Elämme ainutlaatuisia aikoja. Ensimmäistä kertaa historiassa ihmiset ovat sekä todistajia että tekijöitä lajien joukkosukupuutossa, myös me itse. Samaan aikaan yhteiskunnallinen järjestys kamppailee entiseen tapaan. Tämä tarkoittaa, että nämä ajat voivat tuntua myös hulluilta ajoilta. Millaista on itsenäisenä ammatinharjoittajana löytää itsensä kaikkien näiden todellisuuksien keskeltä?

Useista äkillisistä kriiseistä tulee uusi normaali. Öljyn jälkeinen maailma voi merkitä paljon, sekä valoa että pimeyttä. Miten omavaraiset ihmiset selviytyvät ja valmistautuvat tulevaisuuteen, jossa ainoa varma asia on, ettei se sisällä lisää samanlaista?

Kun ajattelemme, mitä nykyinen teollinen sivilisaatiomme tekee maailmalle – aiheuttaa ilmastonmuutosta, ekosysteemien romahtamista, lajien massasukupuuttoja ja paljon muuta – monenlaisia ​​tunteita voi pulpahtaa pintaan. Ei vähiten silloin, kun olemme yhteydessä ympärillämme oleviin ihmisiin, jotka eivät vieläkään tunnu ymmärtävän. Miten selviydymme tästä kaikesta? Voisiko olla niin, että käytännön asiat, joita teemme maatiloillamme – teemme ne yksinkertaisesti siksi, ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa?

Omavaraisuuden taustalla on monia liikkeellepanevia voimia. Miksi omavaraiset maanviljelijät alun perin ottavat askeleen? Ja mikä saa heidät jatkamaan? Voiko työ itsessään olla liikkeellepaneva voima? Ja mitä ihmiset todella tarvitsevat ollakseen onnellisia? Tutkimusmatka alkaa Carolina Dahlbergin lampaiden parissa Ulvarpissa, Smålannissa.

Omavarainen elämä maaseudulla voi usein olla yksinäinen tarina. Itse valittu yksinäisyys on kaunista – mutta yksinäisyys voi olla myös taakka. Ja mitä se tekee meille ihmisinä, jos tunnemme olevamme yhteiskunnan normien ulkopuolella? Tranåsin eteläpuolella Smålannissa käsittelen asiaa, josta puhumme harvoin, mutta jota on kaikkialla – yksinäisyyttä.

Mörhultissa tapaan Mimmi Svenssonin ja Nicklas Schenningin ja pohdin tyytyväisyyttä. Milloin he tuntevat olonsa tyytyväisiksi omavaraisina maanviljelijöinä? Hallitsevatko he nauraa virheilleen? Onko olemassa jonkinlaista omavaraista mentaliteettia, jota pitäisi viljellä ja kehittää vihannesten rinnalla? Ja mitä tällaiseen mentaliteettiin tulisi tällaisissa tapauksissa sisältyä?

Omavaraisuus ja omavaraisuus ovat kaksi termiä, joita käytetään laajalti kuvaamaan maaseudulla asuvia ihmisiä, jotka tuottavat omaa ruokaaan. Mutta mitä omavaraisuus oikeastaan ​​on? Onko olemassa ohjeita siitä, mitä tai kuinka paljon ihmisten on tuotettava voidakseen kutsua itseään omavaraisiksi? Ja mitä oikeastaan ​​tarkoitetaan kysymyksellä: Mutta kuinka omavarainen sitten olet? Yritän tässä selvittää termejä yhdessä omavaraisuus- Daniel Larssonin Näshultasta, Daniel Hägerbyn Södra Skärshultista ja Isabelle Nilssonin Grytgölistä kanssa, joiden luona kävin matkallani.

Petter Bergström I Åter 6.4. Solvarmin perhe oli muuttamassa hirsimökkiin, jonka he olivat rakentaneet suuren kasvihuoneen sisään. Se oli ainutlaatuinen ja jännittävä taloprojekti. Kesän kuumimpana päivänä menimme sinne katsomaan, miten heillä menee.

Työstän parhaillaan kaupunkiviljelyprojektia Norrköpingissä. Inspiraatiota ja lisätietoa varten vierailen vastaavissa projekteissa ympäri Ruotsia. Kesän lopussa menin pohjoiseen Nils Tibergin ja hänen kollegoidensa luokse Luulajaan. Nils on todellinen innostunut asiantuntija, joka on perustanut kaupunkipohjaisen maatilan kolme kilometriä Luulajan ulkopuolelle tarjotakseen luulajan asukkaille paikallisesti kasvatettuja tuoreita luomuvihanneksia.

Kuuden vuoden ajan he kunnostivat ränsistyneen hylätyn Skånessa sijaitsevan maatilan toimivaksi hevosvoimalla toimivaksi pientilaksi, jossa olisi myös maatilakahvila ja myymälä. Sitten heidän oli pakko muuttaa. Nyt hieman yli vuosi on kulunut uudella Västergötlandin maatilalla, ja kaikki on jo kunnossa ja täydessä vauhdissa.

Sveitsiläinen Hans-Beat Süess ja liechtensteinilainen Claudia Süess-Sprenger asettuivat Edsvikeniin Bengtsforsin ulkopuolelle Dalslandiin kolmetoista vuotta sitten. Siellä he ovat kehittäneet korkean omavaraisuusasteen ja tuottavat vihanneksia ja lihaa omiin tarpeisiinsa. He tuottavat myös sahatavaraa omasta metsästään, ja Hans-Beat tekee kaikki tilan rakennustyöt itse.

Hjalmar ja Rut ottivat askeleen maaseudulle melko myöhään elämässään. Mutta he ovat täynnä ideoita ja unelmia, joita he pyrkivät parhaillaan toteuttamaan. He ovat nyt asuneet maatilallaan Ugglumissa hieman yli kaksi vuotta ja ovat tulleet pitkälle sadon, markkinakojujen, aamiaismajoituksen, kahvilan ja leipomon myötä.

-

On aina jännittävää tavata muita ÅterLukevia perheitä. Åsarpin Sari ja Urban ovat pysähtyneet luonamme muutaman kerran, jutelleet hetken, vaihtaneet kasveja ja siitosmunia sekä auttaneet hankkimaan porsaita ja kaneja jne. He ovat onnellinen ja antelias perhe, johon haluaisimme tutustua hieman paremmin, mutta valitettavasti emme ole koskaan päässeet käymään heidän luonaan. Eilen otimme mukaan kameran ja pysähdyimme kahville suihkujen välillä.

Punajuuret ovat kauniisti aseteltuina kuvioiksi ja kurpitsan keltaiset kukat loistavat kirkkaasti ympäröivää vehreyttä vasten. Se on ensimmäinen istutus, jonka kohtaat astuessasi maihin Söderholmin höyrylaivalaiturilla. Ruusunmarjapensaat ovat täydessä kukassa. On heinäkuun alku ja vierailijalle saarella vallitsee rauhallinen tyyneys.