Luokitus: Tekstiilejä

Paikkaaminen, korjaaminen, uudelleenompelu ja muokkaaminen – vaatteiden kanssa vuorovaikutus ja niiden pitkän käyttöiän takaaminen on hyödyllistä monella tapaa. Tässä muistutamme sinua sen tärkeyden taustasta ja annamme vinkkejä ja inspiraatiota kierrätysaskarteluihin, erityisesti vaatteiden kierrätykseen.

Kudonnan periaatteiden ymmärtäminen on tärkeä osa tekstiiliperintömme säilyttämistä. Kuka tietää, pian päivänvaloa on taas vain aamuyöhön asti, ja silloin on hyvä voida luottaa vanhaan tietoon. Jotta kutomakokemusta vailla olevatkin inspiroituisivat kokeilemaan itse, kudonnan teoria rajoittuu tässä kutomatekniikan ja sidonnan perusasioihin.

Toivon Kudonnan taito -artikkelisarjan myötä, että kiinnostus ja rohkeus omistaa oma kangaspuu kotona herää. Tässä osassa sarjaa on aika uskaltaa loimilankaa eli tehdä oma loimiperseesi.

Neulontapainatus on hyvin vanha tekniikka, ja useimmat tähän päivään asti säilyneet esimerkit neulontapainatuksesta ovat lapasia. Ei yllättävää, kun asiaa ajattelee. Kukapa ei olisi joskus kadottanut lapasta?

Koekudontaa suorittaessaan havaitut virheet, ks. Åter 3/2023, pitäisi olla korjattu, maa avoin ja mukava, kun polkimet painetaan alas. Kaikkien valmistelujen jälkeen kangaspuut ovat nyt valmiit kutomalle. Onko se pienintä yksityiskohtaa myöten suunniteltu matto, kuten kuvassa oleva vanha lankakasa, vai vapaasti mielikuvituksesta kudottu matto? Puhuvatko rättien värit vai kodin tarpeet? Pitäisikö sen kasvaa nopeasti vai hitaasti? Kun loimessa on monta metriä, mahdollisuuksia on kaikenlaisiin variaatioihin. Yksi asia on varma: heti kun ensimmäinen matto alkaa muotoutua kangaspuilla, aivot siirtyvät seuraavaan projektiin. "Mitä tapahtuu, jos teemme tämän tai tuon...?"

Tässä toisessa osiossa, joka käsittelee neulasidonnan historiallista tekniikkaa, keskitymme suoriin kappaleisiin ja oman peukalon käyttämiseen mallina. Mutta myös siihen, miten kappaleita käännetään, värejä vaihdetaan, kuviotehosteita luodaan ja neulasidotaan ja yhdistetään muulla kuin villalangalla.

Nyt on aika viimeistellä valmisteluja ennen kuin kangaspuut ovat valmiit kutomakoneelle. Yksi jännittävimmistä hetkistä on koekudonta, sillä silloin mahdolliset virheet paljastuvat. Se tarkoittaa myös löydettyjen korjaamista. Vianetsintä on iso osa koko kutomaprosessia, sillä aina tapahtuu jotain, joka on korjattava. Ennemmin tai myöhemmin, pieniä tai suuria ongelmia, ja siltä väliltä kaikki menee niin kuin pitääkin, vain lipuu ohi. Opit nopeasti tuntemaan vanhan kangaspuusi pienet omituisuudet ja löytämään omat ratkaisusi ilmeneviin ongelmiin.

Neulasidonta on hyvin vanha tekniikka, joka koki jonkinlaisen renessanssin 1900-luvun jälkipuoliskolla/2000-luvun alussa. Neulasidonta kestää kauemmin kuin neulominen ja virkkaaminen, mutta on sen sijaan erittäin hellävarainen sekä vartalolle että päälle. Neulasidonta tehdään rajatulla langalla, ompelemalla pisto silmukkaan, jota ei revetä samalla tavalla kuin neulottaessa ja virkkaamalla. Neulasidontaa näkee useimmiten villalangassa, mutta voit käyttää kaikenlaisia ​​materiaaleja ja pistoja on monia erilaisia. Aloitamme tässä pistolla, jota usein kutsutaan Oslon pistoksi. Se on nimetty lapasen mukaan, joka katosi Oslon perustamisen yhteydessä noin vuonna 1000. Se on hyvä aloittelijan pisto, joka ei sisällä niin montaa elementtiä, mutta tarjoaa silti vakaan sidonnan.

Edellisessä numerossa Åter (1/2023) loimi vedettiin päähän. Jos se on kangaspuiden valmistelun hikisin osuus, niin sisustuksen koristelu on työläin ja ajoittain akrobaattisin osuus. Mutta mukana on myös monia yksitoikkoisia ja toistuvia liikkeitä, jotka tarjoavat mahdollisuuksia rauhoittumiseen ja mietiskelyyn. Täällä ei ole stressiä eri hetkinä, mutta työ voidaan keskeyttää tarvittaessa.

Erottamisen ja syyn vapauttamisen jälkeen (katso Åter 4/2022) on aika siirtyä loimen kiristämiseen.

Edellisen numeron artikkelin jatkoksi Åter – Kangaspuiden kokoamisen taito – Toivon, että monet ihmiset katselevat nyt upeita kangaspuitaan, nauttivat hienosta käsityöstä, taputtavat niitä hieman ja miettivät: Mitä nyt teemme? Ajatuksena on, että saatte täällä kertauksen näistä vaiheista, ja aloitamme esikudonnasta ja loimen vapauttamisesta. Seuraavassa numerossa käsittelemme loimen puolaamista.

Kuvittele lähteväsi metsään istumaan hevosen lämpimällä selällä ja pitelemässä kiinni jouhiohjista. Hieman raskaat, hieman karheat, niin luonnolliset – niin oikeat. Kuinka paljon autenttisemmat ne voisivat olla? Varsinkin jos olet itsekin tehnyt ohjat oman hevosesi jouhista. Mutta mitä hevosenjouhi oikeastaan ​​on? Mihin sitä voi käyttää? Ja miten sitä tehdään?

Uusimmissa numeroissa Åter on ollut sarja ullakolta löytämiesi vanhojen kangaspuiden uudelleenkäytöstä ja uusien esineiden valmistamisesta. Sinun tulisi kuitenkin ensin miettiä kangaspuiden käyttöä siihen tarkoitukseen, johon ne on tehty. Kutominen on hyväksi keholle ja sielulle kaikin tavoin, ja voimme luoda kauniita ja hyödyllisiä tekstiilejä vanhoista räteistä tai maatilan villasta. Tässä käyn läpi, miten kangaspuut rakennetaan ja miten ne toimivat, sekä miten niiden eri osat yhdistetään.

Nokkonen on osa luonnon ja puutarhan monimuotoisuutta. Tässä kerromme lisää nokkosen ekologisista hyödyistä ja sen historiallisesta käytöstä rohdoskasvina. Jaamme hyödyllisimmät kotihoitoreseptimme ja annamme myös käytännön vinkkejä lampaanvillan värjäämiseen nokkosella.

Suurilla ponnisteluilla olemme korjanneet ja rikkoneet pellavamme ja vihdoin pidämme kaunista kuitua käsissämme. Tässä jaksossa tarkastelemme pääasiassa erilaisia ​​tapoja kehrätä pellavaa, mutta katsomme myös, miten se kudotaan. Apunamme on Helen Hjärpe, erinomainen harrastelijakehrääjä ja -kutoja Huddingessa, joka jakaa taitonsa.

Edellisessä numerossa kävimme läpi pellavan roolin ennen ja nyt, ennen kuin aloimme muokata omaa pientä peltopalaamme pellavan kylvöä varten. Sitten seurasimme prosessia siemenestä kukintaan, puhdistimme rivien välit ja kun siemenkodat olivat kypsyneet, vedimme ja kylvimme pellavan. Kuituun ja valmiiseen lankaan on vielä pitkä matka, joten ryhdytään siihen kärsivällisesti!

Nokkosta on pitkään käytetty lankojen ja tekstiilien kasvivärjäykseen, ja nokkoslastujen kuitujäämiä voidaan käyttää paperin valmistukseen. Palaamme tähän tulevassa artikkelissa, mutta tässä perehdymme erilaisiin sulatusmenetelmiin, joilla saadaan puhtaita, kiiltäviä nokkoskuituja, jotka ovat todennäköisesti myyttisen nokkoskankaan perusta.

Pellava on uskomattoman hyvä kuitu, joka on sekä erittäin hyödyllinen että historiallisesti merkittävä. Tästä huolimatta pellavanviljely on nykyään tunkeutunut harrastukseksi, ja tietoa siitä pitävät yllä pääasiassa kulttuuriyhdistykset ja harrastajat. Tässä artikkelissa kerron, kuinka voit aloittaa pellavalastujen kasvattamisen itse, kuinka pellavaa hoidetaan ja korjataan, ja miksi pellava on niin ihmeellistä!

Nellorna-seura on vuodesta 2005 lähtien pyrkinyt muuttamaan käsitystä nokkosesta osoittamalla yrtin suuren hyödyllisyyden ja kulttuurihistoriallisen arvon. Käytännön kokeiden avulla olemme selvittäneet, miten nokkosta voidaan käyttää keittiössä, puutarhassa, askarteluun ja historiallisena lääkekasvina. Tässä nokkosia käsittelevän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa keskitymme pistäviin kasveihin yleensä ja erityisesti nokkossukuun ja annamme käytännön vinkkejä siitä, miten nokkosesta voidaan erottaa varsikuituja köyttä ja koristenarua varten.

Erilaisten tekstiilien tehokas uudelleenkäyttö tuntuu hyvältä ilmaston kannalta, ja se tarkoittaa, ettei tarvitse ostaa uusia. On myös hauskaa luoda ainutlaatuisia asioita ja nähdä jo olemassa oleva resurssi – vaikka sen alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää toimisikaan.

Kangassiteet antavat emättimen hengittää ja ovat pehmeät ja mukavat käyttää. Tietenkin ne ovat myös parempia ympäristölle ja lompakolle. Voit käyttää kangassiteitä yksinään kertakäyttöisten sijaan tai täydentämään tai varalla kuukautiskuppia. Näin teet omasi.

Lähestymme sitä aikaa vuodesta, jolloin kulutamme uskomattoman määrän paperia. Ostamme rullan rullan perään, vain revitaksemme pakkaukset auki ja heittääksemme paperin kierrätysastiaan tai takkaan. Eikö se tunnu vähän... tarpeettomalta? Kyllä. Varsinkin kun on vaihtoehtoja.

Mitä tehdä pellavakankaalle, joka ei enää sovi jollekulle perheenjäsenelle? Voit heittää sen pois, mutta on parempi antaa se jollekin toiselle. Joskus siinä on tahroja tai reikiä, ja silloin voit leikata sen paloiksi ja käyttää sitä pesulappuna tai siivousrätteinä. Tai voit ommella vanhasta vaatteesta uuden.

Eri eläinten villa on monipuolinen luonnonmateriaali, jota voimme käyttää moniin kodin askareisiin. Olen käyttänyt pääasiassa lampaanvillaa vaatteisiin, hattuihin, kenkiin ja leluihin, sekä karstattua villaa huovutukseen että kehrättyä villaa neulomiseen ja virkkaamiseen. Nyt on minun vuoroni kokeilla työskentelyä koirien alusvillalla.

Lankaa ja kangasta voi värjätä kauniisti ja kirkkaasti luonnonvaraisista ja viljellyistä kasveista sekä ruoka- ja kotitalousjätteestä. Oikealla menetelmällä ja pienellä kärsivällisyydellä saat hyvän värinkeston jopa ilman ikävien kemikaalien peittaamista.

”Sukkien aidatus…? Ei kai kukaan nykyään tee niin”, olin juuri sanomassa. Siltä se usein kuulostaa, kun kysymys tulee esiin. Joten olen luultavasti vain yksiselitteisesti enkeli, koska jatkan paikaamista ja korjaamista kuten aina ennenkin. Opin perusteet alakoulun neuleissa. On luultavasti muitakin tapoja, jotka ovat aivan yhtä hyviä tai parempia. Tämä on minun tapani.

Kylmä vuodenaika on täällä ja hattuja tarvitaan lisää, varsinkin jos sinulla on lapsia. Kuinka monta kertaa olemmekaan lähteneet ovesta ulos täysin pukeutuneina, mutta emme ole löytäneet hattua? Tänä vuonna aion korjata tämän ongelman ompelemalla kasan hattuja kierrätyskankaista, jotta niitä on aina pieni määrä poistettavaksi.

Ajattelin näyttää, kuinka voit melko helposti tehdä oman vehnästä tehdyn lämpötyynyn. Se auttaa sinua lämmittämään itseäsi, kun olet stressaantunut, jännittynyt tai paleltunut, ja se voi lievittää kipua ja jäykkyyttä niskassa, hartioissa, selässä tai muissa kehon osissa.

Omien vaatteiden neulominen ja virkkaaminen luonnonmateriaaleista voi antaa ylpeyden tunteita ja lämpimiä vaatteita jopa kokemattomimmille käsityöläisille. Tässä artikkelissa haluan osoittaa, että sinun ei tarvitse olla kokenut neulepuikkojen ja virkkuukoukkujen käyttäjä voidaksesi tehdä kauniita neulepuseroita, liivejä ja muita juttuja syksyn ja talven ulkoiluun.

Kaikki ovat kuulleet villasukista, mutta tuskin kukaan tietää, miksi niitä kutsutaan "villasukiksi". Ennen vanhaan karkeista sukista tehtiin kestävämpiä keritsemällä vuohiaan ja sekoittamalla villaa sukkalankaan ennen kehräystä.