kirjailija: Anders Krasse

-

Olen koonnut tähän vinkkejä, ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten voit hyödyntää muiden ihmisten ylijäämäjätteitä kertakäyttöyhteiskunnassamme. Monet meistä ovat rakentaneet maatilansa ylijäämämateriaaleilla ja tällä tavoin välttäneet uuden ostamisen. Joillekin siitä on tullut tapa vähentää perheen kuluja ja samalla ottaa enemmän vastuuta ympäristöstä. Yllättävän usein, kun sinun täytyy ostaa jotain, jollain toisella on se varastossa. Mitä sinun tulisi ottaa huomioon, jos sinut kierrättäjänä ja itsenäisenä ammatinharjoittajana määrätään siivoamaan jonkun toisen navetta tai puuvajaa?

Tämä lehti julkaisi hiljattain hyvin kirjoitetun ja kattavan artikkelin vapaaehtoistyöstä. Koska minulla itselläni on ollut paljon vierailijoita Workaway-järjestöstä, luin artikkelin suurella mielenkiinnolla. Minulle valkeni hitaasti, että minun on täytynyt olla yksi maan huonoimmin valmistautuneista vapaaehtoisisännistä. Minulla ei oikeastaan ​​ollut aavistustakaan. Jos arvostelut eivät olisi olleet kunnollisia, en luultavasti olisi koskaan uskaltanut kirjoittaa tätä artikkelia. Siksi lue tämä ensisijaisesti kokemusten pohdintana ja yhteenvetona.

Juoppolaisen peräänantamattomuudella jatkan rakennusseikkailujani syvällä Västgötlandin alueella. Åter 1/2021 valmistui entisen kanalan ensimmäinen huone. Se on jo saanut pehmeän alun yksinkertaisella romminmaistajaisilla, pokeri-illalla ja pienellä taidenäyttelyllä. Nyt myös toisen huoneen valmistuminen alkaa. Tässä kaksi seinää rapataan laastilla ja kaksi seinää säilytetään alkuperäisine vuodelta 1938 olevine laudoituksineen. Uusi, lähes raamatullisen kokoinen harjamuuri on rakennettu muurin yläpuolelle, jossa kanat aikoinaan pesivät. Toivon, että jonain päivänä väkijoukot tekevät pyhiinvaelluksen Mårdakleviin ja ihailevat hämmästyneinä yli neljä metriä leveää taidetta tällä paraatimuurilla.

Kolme pientä mökkiä kolmessa hintaluokassa. Käytännössä ilmaisista lähes miljoonaan. Kaikki mökit voidaan sijoittaa alustalle ja niitä kutsutaan minitaloiksi. Nimet ovat niin uusia, että mielipiteet jakautuvat internetissä. Nimestä riippumatta tämä on tarinani kolmesta pienestä talosta.

Englanninkielisissä maissa on käytössä ilmaisu ”barn conversion”. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa olemassa olevan rakenteen, usein navetan tai muun maatalouskäyttöön tarkoitetun rakennuksen, käyttöä (tarkista, vaatiiko käyttötarkoituksen muutos rakennuslupaa). Tässä osiossa halusin osoittaa, kuinka vanhan navetan keskiosasta tuli pieni asunto, johon voin vetäytyä, jos taloni on vuokrattu.

Kun pienviljely lakkautettiin Ruotsissa, yhä useammat maatilat tyhjentyivät ja hylättiin. Suuremmat maatilat jakoivat ja ostivat maata. Alkoi puoli vuosisataa kestänyt hylättyjen talojen ja hylättyjen maatilojen aikakausi. Ehkä suurin osa tämän lehden lukijoista, kuten minäkin, on vakuuttunut siitä, että pienviljely on palaamassa. Jokainen hylätty maatila voi taas kuhista elämää, eikä tulevaisuuden toiminnan tarvitse aina sisältää karjanhoitoa. Tämä artikkeli kertoo siitä, kuinka muutin vanhan tallin juhlapaikaksi, jossa on lava, baari ja kasino. Oikealle henkilölle siitä voisi tulla kahvila tai tyhjä ravintola.

Olin tuskin ehtinyt istuutua alas ja vetää henkeä viimeisimmän sauna- ja kylpyprojektini jälkeen, kun oli aika uudelle "mustalle rakennukselle" samalle tontille. Olin itse asiassa vannonut pyhän valan pitää taukoa uusista rakennusprojekteista, mutta rakkaus, kuten tiedämme, voi saada ihmisen harkitsemaan päätöksiään uudelleen. Minun on myönnettävä, että nyt tärkein liikkeellepaneva voimani on ensisijaisesti hylätyillä ja kierrätetyillä materiaaleilla rakentamisen haaste, eikä niinkään se, mitä muuten voisi kutsua puusepäntyön iloksi. Tällä kertaa saunan pikkuveljeksi rakennetaan kanala. Åter Nro 3 ja 4/2019 ja nro 1/2020. Sen on oltava helppohoitoinen, sulautuva ympäristöön ja mieluiten maksuton.

Seison makuuhuoneemme parvekkeella ja katson alas metsän reunaan. Siellä on saunan varasto ja kannellinen kylpytynnyri. Olen täynnä iloa ja ylpeyttä siitä, että olen itse onnistunut muuttamaan jonkun vanhan vinon puuvajan mustaksi helmeksi, joka tuo iloa. Ajatukseni ovat myös siitä, että tämän rakennuksen raaka-aineet koostuvat yksinomaan materiaaleista, jotka ovat olleet matkalla kaatopaikalle. Ja että tämä ilmiselvä haaskaus jatkuu edelleen tänäkin päivänä, kun kirjoitamme vuotta 2020 ja maailma on tulessa.

Tämän kirjoitushetkellä on syyskuu, eikä saunanvaja ole vieläkään sisältä valmis. Jäljellä on lähinnä sähkö- ja putkitöitä. Aika, jonka ajattelin voivani käyttää tähän kierrätysrakentamiseen, oli pahasti yliarvioitu, ja se osoittautui sopivaksi myös taitoihini, työkaluarsenaaliini ja odotettuun materiaalivirtaani. Joten pysymme tällä osuudella enimmäkseen ulkona.

Joissakin jaksoissa Åter Vuosina 2017–2018 kerroin teille 80 neliömetrin orangerian rakentamisesta navetan seinää vasten. Budjetti oli vaivalloiset 100 dollaria, ja projektin valmistuttua pörssissä oli vielä vähän rahaa jäljellä. Lähes kaikki materiaalit olivat kierrätysmateriaalia, tähteitä ja sitä, mitä monet kutsuvat roskaksi. Nyt aion tarttua vanhaan, vain 8 neliömetrin työkaluvajaan.

Vuosi on kulunut siitä, kun aloitin 80 neliömetrin orangerian rakentamisen navetan seinää vasten. Visiona on ollut rakentaa se täysin ilmaiseksi ja kierrätysmateriaaleista, ja rakennus on nyt, ellei valmis, niin ainakin valmis hedelmien ja vihannesten tuotantoon.

Viime vuoden toukokuussa aloitin 80 neliömetrin orangerian rakentamisen navetan vastapäätä. Rakennan sen kierrätysmateriaaleista, joita löydän ympäriltäni, enkä halua rakentamisen maksavan mitään. Seinät ja suurin osa katosta ovat nyt paikoillaan. Jälkimmäisessä kohtasin muutamia vastoinkäymisiä, ja nyt odotan ratkaisua. Tässä osiossa näytän sen sijaan hieman sisäympäristöstä, jota rakennan orangerian sisälle.

Vuokrakesä -17 on nyt ohi Hestra Yttressä, joka sijaitsee neljän kilometrin päässä pienestä Mårdaklevin kylästä, jossa on 360 asukasta. Ei ole kulunut päivääkään ilman, että olisin ajatellut valtavaa rakennusprojektia, johon ryhdyin kauniina toukokuun sunnuntai-iltana. Jättimäinen, lähes 80 neliömetrin kokoinen orangeria, joka myös kiemurtelee tallin kulman ympäri kahteen suuntaan. Teen sen yksin, eikä se maksa mitään.

Joskus luemme, että linna tai suurempi maatila remontoi orangeriaa noin kahdeksalla miljoonalla. Useimmille meistä orangeria on hyvin eksklusiivinen, ylellisyystuote, johon vain varakkaat ja varakkaat voivat varaa. Tässä pienessä artikkelisarjassa seuraamme Anders Krassea, kun hän yrittää todistaa päinvastaista. Kyseessä on noin 80 neliömetrin lasitettu rakennus, jonka pinta-alasta puolet on etelään ja toinen puoli länteen. Rakennuksessa on eristyslasi, lattialämmitys, mukulakiviä ja trooppisia kasveja rehevässä, vehreässä ja pakkaselta suojatussa pintamaassa. Upea rakennus, jossa on kaksi viisisakaraista kulmakappaletta ja kahdentoista sadan kilon graniitista tehty rentoutumissohva. Ja kuten Andersille aina, se ei maksa mitään.

Lähes seitsemän vuotta sitten, nyt riitti. Stressaava kiire, kuukausittainen oravanpyörä ja tieto siitä, että liian monta päivää kuukaudessa oli täynnä asioita, joita en oikeasti halunnut tehdä. Tai mikä pahempaa, jonkin sellaisen myyminen, johon minulla ei ollut varaa. 1990-luvun vaihtuvakorkoisten asuntolainojen aiheuttamat haavat eivät olleet vielä täysin parantuneet. Asuin yksin, enkä halunnut koskaan päätyä tilanteeseen, jossa kuukausivuokrani olisi 30 000. Enkä halunnut sen olevan 12 000. Eikä itse asiassa edes 8 000 tai 6 000. Ei, tällä kertaa kuukausivuokrani olisi nolla kruunua. "Elämästä ilmaiseksi" tuli minulle melkein mantra, ja tiesin, että ratkaisu tähän oli jossain. Jostain syystä.